lauantai 20. helmikuuta 2016

Jäkälää ja mullistuksia

Yrttitilaus on taas tehty ja tällä kertaa munkinpippurin lisäksi mukaan tarttui 500 g islanninjäkälää.
Islanninjäkälä (suomalaisessa metsässä isohirvenjäkälä) on kivennäispitoisuuksiltaan merilevää vastaava kasvi, mutta sen lisäksi sillä on ulostuttava, paksusuolta vahvistava ja se auttaa mahahaavaan, vatsa- sekä suolistokatarriin. Siinä olevat lima-aineet muodostavat suojaavan kalvon vatsaan ja suolistoon (Lähde: Eläintenhoitajan yrttiopas, Anne Tuomivaara, Atena 2009). Kokeillaan nyt tämäkin kisakauden lähestyessä.

Ylempi on 750 g munkinpippuria ja alla 500 g islanninjäkälää.
Tähän asti Selmalle on ainakin maistunut myös jäkälä. Ruokinnassa muutosta tuli kolmisen viikkoa sitten myös sinkin ja kupari osalta, kun tajusin että olen jostain syystä vanhasta tottumuksesta syöttänyt Black Horsen Zn-Cu -jauhetta yhden reilun mitallisen päivässä. Mutta pitäisi syöttää kaksi. Plääh. Ei tarvitsisi tuollaisia mokia tulla, varsinkin kun ihon ja suoliston kanssa ongelmia. 

Mira on joutunut treenailemaan enemmän nyt ilman kuvaajaa ja videointeja, kun minulla pitää kiirettä töissä ja kotonakin. Sentään välillä pääsen mukaan, mutta silloin on pimeää eikä kuvaaminen tietenkään onnistu. Torstaina kävin itse ratsailla pitkästä aikaa iltamaastossa.


Sininen hetki 18.2.
Mullistuksia on tulossa, sillä vaihdamme kuun vaihteessa tallia. Valitettavasti ihana tallimme meni myyntiin ja kaksi muuta asukkia ovat myös myynnissä/ylläpitopaikkaa vailla, joten epävarmasta tilanteesta stressaavana ihmisenä tein päätöksen siirtää Selma jo nyt, enkä jäänyt odottamaan milloin kaupat tilasta mahdollisesti tapahtuu tai tallikaverit häviää ja Selma jää yksin. Tämä tallipaikka on ollut sellainen helmi, että toista ei varmasti vastaan tule, ennen kuin saan tallin omaan pihaan. Haikein mielin jätetään taakse tämä elämänvaihe.

Selma muuttaa ratsastuskoululle joka on todella lähellä kotiani. Pääsen sinne siis vaikka kävellen tai pyörällä. Ja Ainon koulu on aivan vieressä, niin pääsee typsykkäkin moikkaamaan Selmaa vaikka koulun jälkeen. Selma asuu paikalla puolihoidolla, eli minulle jää karsinan siivous ja ruokien laitto valmiiksi. Toki hyvänä puolena tässä on se, että aikaa jää hieman enemmän kun aamu- ja iltatallivuorot jäävät tältä osin historiaan. Talli on myös työmatkani varrella joten on helppo lepopäivinä käydä töistä tullessa tai sinne mennessä siivoamassa karsina.

Olemme aiemmin käyneet Selman kanssa tällä kanssa tallilla Salla Aarion valmennuksissa, joten se on Selmalle tuttu paikka. Siellä asustaa myös vanhat tallikaverit Peikko ja Nyhtyri ja kisakaveri Mimmi. Nyhtyristä tulee jopa karsinanaapuri, mikä on todella hyvä. Kyllä ne toisensa muistavat varmasti. Muuten olen aika samoissa fiiliksissä kuin tämän blogin historian toisessa postauksessa jonka nimi oli Muuttopuuhia. Tavaraa nimittäin on jonniin verran...

Eukot edustavana tänä iltana. 

9 kommenttia:

  1. Muuttamisessa on aina monta puolta, toisaalta jänskättää kaikki uusi ja toisaalta ikävöi niitä vanhoja tuttuja kuvioita. Mutta lyhentynyt tallimatka on varmasti huippu hieno homma, varsinkin, jos tosiaan matka lyhenee sellaiseksi, että autoakaan ei enää siihen tarvitse.
    Muuttaessa myös tosiaan huomaa sen kaiken "tarpeellisen" kertyneen rojun määrän... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kyllä bensakuluissa pitäisi alkaa näkyä. Ja kun nykyisessä tallissa olen välillä elämänhallinnallisista syistä saattanut joutua käymään kahdestikin päivässä, tulee kilometreja äkkiä vaikka alle 10 km on suuntaansa ollut.

      Seppo saa äiskältä perintöloimen ainakin. :D Saattaa hyvin löytyä Huldallekin jotain. :P Nykyisessä tallissa kun on hevosia viime ajat ollut 4-3, niin säilytystilaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Nyt täytyy vähän miettiä mitä vie tänne kerrostalon häkkivarastoon naapurien riemuksi haisemaan...

      Poista
  2. Niin raivostuttavan raskasta, kun muuttaminen onkin niin vaihtoehtonne vaikuttaa kuitenkin hyvältä. Ehkä tätä ei armeija ota omine lupineen käyttöön :) Siinä missä jostain joutuu luopumaan, tulee tilalle varmasti jotain muuta hyvää. Ehkä poliisit.

    Eniveis, onnea uuteen kotiin!

    Kerrothan jäkäläkokemuksista. Salaa vähän innostuin siitä. Täytyisi varmaan hommata yrttikirja itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että puolensa on kaikissa. Tämä on nyt isoin talli missä ollaan oltu, voihan se vähän kulttuurishokki, mutta toisaalta kun vaihtoehdot on vähissä, niin keskitytään hyviin asioihin ja otetaan niin rennosti kuin mahdollista. :)

      Joo, kerron kyllä muuten jäkäläkokemuksia. Nyt mennään aika pienellä annoksella vielä, mutta tuplaan sen sitten kun kisakausi lähtee kunnolla käyntiin. Eli aika pian. :D

      Poista
  3. Tallinvaihdos on minusta aina hirveän stressaavaa, mutta varmaan hyvä idea muuttaa heti eikä sitten paniikissa myöhemmin etsiä tallipaikkaa. Vähänkö olen kyllä kateellinen tuosta tallimatkasta... Minulla on n. 40 km suuntaansa enkä todellakaan ole iloinen silloin, kun joudun käymään 2 krt/pvä. Seuraavan tallin on paras olla lähempänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä 40 km on paljon. :/ Stressaavaa on kyllä. Onneksi Selma ei osaa sitä vielä miettiä, muuten olisi karsina tulvillaan hätäkakkaa. :D

      Poista
  4. Minun pitänee tilata samanlainen satsi - näin kesäihottumapainajaisia yksi yö kun luin edellisenä päivänä yhden artikkelin taas aiheesta.... Mutta pitää ajatella positiivisesti jolloin pahaa ei tulekaan ( on luettu myös kaikenlaista muuta 😉)

    VastaaPoista
  5. Jaa niin se munkinpippuri! On ollut vähän (paljon!!!) liian helppo kevättalvi nyt, kun ei ole kuin pelkkiä tammoja pihassa! :D Aikaisempina keväinä on tammojen hormonit hyrränneet siihen malliin, että ruuna-rukka oli polttaa päreensä lopullisesti. Nyt katselin, että korkealla oli häntä, mutta mistäpä tuon kiimaksi tunnistaa, ilman sitä huutopotkukusi -rumbaa. Täytyy vielä todeta, että ilmeisesti meillä kuitenkin vika oli ruunassa, kun samainen otus laittoi nykyisenkin tammakaverinsa sukat solmuun, vaikka tämä tamma edellisen poikakaverinsa kanssa ei ollut ollenkaan sellainen. :D

    No mutta, ei mulla muuta, mutta josko tänä keväänä muistaisi tilata sitä munkinpippuria!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Jätkä on ollu kuuminta hottia! :D Selma ei näytä kunnon kiimaa kuin oriille ja sillekin vasta sitten kun on otillaan. Onneksi nykyteknologia näyttää tämän mysteerin todellisen tilan. :P Mutta jäykkä ja kankea osaa kyllä olla koko kiiman läpeensä. Ja siitä taas ei ole mitään hyötyä varsantekohetken päättelyssä. Diu diu.

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)