keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Onko se ratsun mallinen?

Koska hevosen rakenne ja jalka-asennot ovat minulle vuosi vuodelta rakkaampi asia, käyn taas tämän aiheen kimppuun. Harmittavan vähän kurssitetaan esimerkiksi ratsastus- tai hevosystäväinseurojen taholta harrastajia tutustumaan hevosen yleisimpiin rakenne- ja jalka-asentovirheisiin. Ihmiset ostavat usein hevosensa vailla mitään hajua onko sen jalat oikein päin tai miten sen rungon kulmaukset tulevat vaikuttamaan liikkeen laatuun. Tämä on todella sääli, koska ei se mitään rakettitiedettä kuitenkaan ole. On hyvin valaisevaa käyttää hevosensa arvioitavana. Joko tammat ja oriit kantakirjattavana tai match show:ssa, johon myös ruunat voivat osallistua. Kun saa luotettavan arvion hevosensa rungosta ja jalka-asennoista sekä liikkeistä on helpompi tehdä realistisia tavoitteita hevosen koulutukselle ja toisaalta varautua tiettyihin terveysongelmiin.

Jalat ja kaviot


Suomenhevosten kohdalla tyypillisimmät ongelmat ovat jaloissa. Etujalat ovat sapelit ja/tai takajaloissa on käyrät kintereet. Sapelin pystyy vielä helposti näkemään vähemmälläkin silmän harjaannuttamisella, mutta käyrät kintereet jäävät helposti huomaamatta. Lievänä versiona nämä kumpikaan eivät välttämättä haittaa harrasteratsun uraa, mutta kyllä tällaiset jalat ovat paljon heikommat kuin normaalit. Käyrät kintereet altistavat myös kinnerpateille ja sapelit etujalat puolestaan aiheuttavat polviongelmia. Tällä etujalat lievästi sapelit ja takajaloissa käyrät kintereet. Rahaa on silti juostu ihan huimasti. Sapeli etujalka on siis sivusta katsoen kaareva niin, että polvi on taaempana kuin vuohinen. Sama kuin niillä ihmisillä joilla polvi taipuu yliliikkuvasti taakse. Kokkapolvi on tämän vastakohta, eli polvi on keskilinjat etupuolella sivusta katsoen, mutta se on hyvin harvinainen suokeilla. Kokka on hieman "terveellisempi" asentovirhe kuin sapeli.

Käyrät kintereet on tosiaan hiukan hankalampi huomata, ennen kuin silmä oppii sen näkemään. Tässä yksi ori. Silloin kun jalat ovat mahan alla, sivusta katsoen näyttää että ne taipuvat tosiaan sinne mahan alle voimakkaasti. Eli kintereessä on voimakkaampi kulma (matemaattisesti siis pienempi aste kuin normaalijalassa). Sitten kun jalat ovat takana tulee tunne että "takajalat on tallissa". Siis tulevat hyvin taakse vähän oudonnäköisessä kulmassa. Sukupostin haulla on helppo treenata huomaamaan näitä sivusta katsottavia asioita, koska siellä on hakukenttä johon voi kirjoittaa kantakirjalausunnoissa mainittuja asioita. Hakusanoilla "sapelissa" tai "käyrät kintereet" saa paljon tuloksia ja kuvia joita vertailla. Myös "hyväasentoiset" haulla voi ottaa viereen normaalit koivet.

Edestä ja takaa katsominen on siinä mielessä helpompaa, että täytyy vain ajatella suora viiva jalan keskikohtaa pitkin ylhäältä alas aina kavion läpi ja kaikki kohdat jotka eivät pysy tämän halkaisijan mukana, ovat asentovirheitä. Selmalla löytyy suppuvarpaat, eli kavion keskikohdat ovat muusta jalasta poiketen hieman sisään päin, oikeassa jalassa enemmän. Se rasittaa vuohisnivelen ulkolaitaa. Hajavarpaisuus on sitten tämän vastakohta ja hyvin tyypillinen suokeilla. Samoin kuin takajaloissa pihtikinttuisuus, eli takaa katsottuna kintereet osuvat melkein yhteen tai lievempänä versiona ovat vain keskilinjalta lähentyneet toisiaan. Tähän yhdistyy tyypillisesti haja-asentoisuus (koko jalka kintereestä alaspäin osoittaa hieman ulospäin. Haja-asento voi olla myös etujalassa jolloin kierto ulos tapahtuu polvesta alkaen ja on siis eri asia kuin hajavarpaisuus jossa kierto lähtee vasta vuohisnivelestä ja ylempi nivel osoittaa eteenpäin).

Kavioruston luutuma on myös suokkien vitsaus ja sillä voi olla merkitystä etenkin 90 cm ja sitä korkeampia esteitä hyppäävälle hevoselle. Kaviorustot ovat siis siipimäiset rustot kummallakin puolella vuohista, vuohiskuopan ulko- ja sisäreunoilla, ruununrajassa. Ne pystyy käsin tunnustelemaan ja terve rusto joustaa peukalon alla. Luutunut puolestaan tuntuu kovalta. Luutunut kaviorusto estää kavion normaalin, elastisen mekanismin ja voi aiheuttaa etenkin esteitä hypätessä (alastulo) pahimmillaan kavioluun murtuman. Akuutissa luutumisvaiheessa kavio on kivulias, mutta kun luutuminen on tapahtunut se ei vaivaa. Kannattaa opetella tunnustelemaan tämä jos on aikeissa ostaa aikuisen suomenhevosen ja lisäksi taidosta on hyötyä omankin hevosen terveyden seurannassa. Kengittäjältä voi pyytää apua että saa ensimmäisen kerran bongattua mistä rusto tunnustellaan. Jos rusto tuntuu kovalta, ei se silti välttämättä ole luutunut. Varma luutuma pystytään toteamaan vain röntgenissä. Mutta jos käteen tuntuu kovalta, on ehkä syytä viedä hevonen kuvattavaksi.

Terveet jalat ovat tietenkin myös kuivat eli nesteturvotuksia ei ole. Selmallakin oli kauan täysin kuivat jalat, mutta viimekesän valkuaisöverien seurauksena sille tuli nestettä molempien takajalkojen jännetupille eikä turvotus ole enää hävinnyt mihinkään. Kaviot ovat ideaalitilanteessa melko holvikkaat (kavio on alhaalta katsottuna kuppimainen, eli pohja on syvemmällä kuin reunat, vastakohta on lattakavio joka on matalapohjainen ja huonompi), leveäkantaiset ja sarveisen täytyisi olla hyvää. Hapero sarveinen tietää lenteleviä kenkiä ja ylimääräisiä kavionkasvattelulomia... Mitä paksumpi anturan koko mitta on, sen parempi kavion jousto on (siis kun kavion nostaa ja laittaa peukalon vuohisen puolelle takaruunulle ja etusormen säteelle, niin tämän välin pitäisi olla mahdollisimman paksu). Säteen pitäisi myös olla leveä ja suuri.

Ratsun runko?

 

Mikä sitten on ihanne runko ratsua ajatellen? Se taitaa olla tämä. Hippoksen määritelmän mukaan ratsusuomenhevosen on oltava ryhdikäs, sillä on oltava pitkä kaula ja väljä pään ja kaulan liittymä (mahdollistaa niskasta myötäämisen), viisto eli loiva lapa (mahdollistaa etujalan liikkeen pitkälle eteen), lähes neliömäinen, ei liian pitkä runko ja rakenteen tulee mahdollistaa takajalkojen riittävän alle astumisen eli kootussa muodossa kulkemisen. Ihanneliikkeet ovat samat kaikilla kantakirjaussuunnilla. Säännölliset, suorat käyntiliikkeet, yliastuntaa vähintään kavion mitta. Raviliikkeet suorat, väljät, jouduttavat, keveät, lennokkaat, joustavat, takajalan työntöä pitää olla kunnolla. Laukan täytyisi olla kolmitahtinen, tahdikas, lennokas ja pyörivä.

Mitä neliömäinen runko sitten tarkoittaa? Sitä, että säkäkorkeus ja rungon pituus ovat melkein samat. Suomenhevosoriilla tai ruunalla on ratsuksi ajateltuna ideaali jos rungonpituus on 0-4 cm enemmän kuin säkäkorkeus. Tammoilla tämä on usein pidempi, koska luonto on järjestänyt niille lisätilaa etu- ja takapään väliin varsaa ajatellen. Mutta n. 4-6 cm tammalla on tuo ero vielä aika mallikas. Jos sivusta katsoen säästä kainaloon on suurempi matka kuin kainalosta maahan, on hevonen syvärunkoinen mikä on hyvä asia = kenties isot keuhkot ja iso sydän. Jos taas mittaa on enemmän maasta kainaloon kuin kainalosta säkään on hevonen korkeajalkainen, mikä sekin on tavoiteltu ominaisuus. Suomenhevosilla usein lihominen on ongelma. Tiivisrunkoisuus katsotaan hyväksi piirteeksi (viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väliin ei jää tilaa juurikaan, eli nälkäkuoppa on minimaalinen), koska tällöin hevosen katsotaan olevan tehokas rehunkäyttäjä = lihoo vähällä ruualla. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono piirre. ;) Tiivisrunkoisen vastakohta on avorunkoinen eli viimeisen kylkiluun ja lonkkakyhmyn väliin menee helposti käsi. Selma on tästä hyvä esimerkki. Avorunkoiset suokit ovat sitten niitä "läpipaskoja" jotka aina ennemmin laihtuvat kuin lihovat.

Hyvänpuoleiset tyypit. Kevyt avo runko, pitkä kaula, lihaslaiha selkä ja lanne, pieni kuvesyvyys, ulkolonkkainen lyhyt lautanen, kapeat reisilihakset. Hyvin kestäneet jalat, melko hyväasentoiset etujalat, takajalat ahdasasentoiset. Etukaviot hyvät, takakaviot holvikkaat mutta levenevät. Ahtanlaiset suorat käyntiliikkeet. Hieman väljenevät suorat rennot raviliikkeet. Hätäinen irtiotto ja veto. Hätäinen ohjastaa. Käyntiaika 8.52, veto 5 prr. - Selman kantakirjalausunto kun arvostelu tapahtui työhevosena. Säkä 159 cm, rungonpituus 168 cm, erotus tuolloin siis 9 cm.

Ratsua ajatellen Selmassa on tässä arvostelussa hyviä ja huonoja puolia.

+ kevyt runko (työhevosena huono juttu)
+ pitkä kaula
+ hyvät etujalat
+ hyvät kaviot
+ suorat käynti- ja raviliikkeet

- lihasköyhyys selässä ja lanteella (toki ruokinnalla ja treenillä jonkin verran paikattavissa)
- lyhyt lautanen
- kapeat reisilihakset
- ahdasasentoiset takajalat (hivuttaa käynnissä)

Ratsukantakirjassa Selmasta arvioidaan laukka, suoruus, taipuisuus, ratsastettavuus, kuinka se työntää ja kantaa kaikissa askellajeissa, kiltteys ja yhteistyöhalukkuus. Voi tulla hieman poikkeavat arviot ylläolevaan. Rakenne toki on sama, mutta koska se sai työhevosena joistakin ratsulle hyvistä ominaisuuksista miinusta, saattaa pisterivikin olla sitten toisennäköinen. Nyt se oli tällainen:

Tyypit 7 (ei ehkä kovinkaan työhevostyyppinen yksilö.. :D )

Runko 6 (työhevosella pitäisi olla vankka pitkä runko, pysty lapa, paljon massaa)

Jalka-asennot/jalkaterveys 7/7 (ahdasasentoisuus vissiin verotti, terveyspisteitä en ihan ymmärrä, mutta joku sanoi joskus, että alle 10 vuotiaat kantakirjattavat eivät voi saada seiskaa enempää, koska niiden jalkoja ei ole rasitettu vielä niin paljoa että voitaisiin todeta niiden kestävän hyvin rasitusta. Mene ja tiedä.)

Kaviot 7


Lavan ja lautasen kulmaukset olisi hyvä olla loivat, jolloin liikkeeseen tulee enemmän joustoa ja lennokkuutta. Arvosteluissa ei yleensä mainita "normaaleja" asentoja, vaan esim. lavasta tehdään maininta jos se on pysty (hyvä työhevoselle, ettei länget nouse kurkkuun vedossa, huono muille) tai viisto (juoksijalle ja ratsulle paras) samoin kuin lautasesta jos se on jyrkästi laskeva tai loiva. Lyhyt ja jyrkkä lautanen on huono ratsulle kun taas pitkä ja loivasti laskeva hyvä. Suora lautanen on taas huono, koska kulmaukset menettävät joustoaan. Kaikki tynnyrimallisten suokkien selkään satuloita sovittaneet voivat varmasti yhtyä siihen, että hyvä säkä olisi kiva. Sellainen selväpiirteinen, missä on alku ja loppu ja jopa korkeutta keskellä.

Täydellistä yksilöä ei tietenkään ole olemassakaan. Oman hevosen rakenteelliset puutteet on hyvä kuitenkin tiedostaa jotta ei vaadi siltä sellaista mikä on sille fyysisesti mahdotonta tai vaarallista ja että voi ennakoida ja ennalta hoitaa mahdollisia jalkaongelmia joita esimerkiksi sapelit etuset ennemmin tai myöhemmin tuovat. Jalostuseläimiä valittaessa varsan tekoon on tietenkin jo paljon tärkeämpää kiinnittää näihin asioihin huomiota. Ratsukasvatuksessa pyritään käyttämään hyvä- ja tervejalkaisia oriita ja oriin tulee myös parantaa tammassa olevia virheitä. Tästä syystä sitä omaa tammaa ei auta katsella ruusuisesti sydämet silmillä vaan kriittisesti ja mieluiten käydä hakemassa virallinen arvostelu sille ennen orivalintaa. Tammathan on mahdollista kantakirjata myös äärimmäisen helpolla ratsastettavuuskokeella, jossa ei tarvitse hypätä yhtään estettä:

"Tamma voidaan hyväksyä kantakirjaan myös pelkän ratsastettavuuskokeen ja askellajiarvostelun perusteella, jolloin kouluratsastus- ja estekokeen arvostelua ei suoriteta. Ratsastettavuuskokeessa tamman tulee:
- pysähtyä
- lähteä liikkeelle ratsastajan avuista
- peruuttaa
- nostaa laukka sekä vasemmalle että oikealle
- esittää ravissa 10 m voltti
- esittää laukassa 20 m ympyrä"
(Lähde: Jalostusohjesääntö suomenhevosille, Hippos)

 Kätevää!


2 kommenttia:

  1. Olipas mielenkiintoinen kirjoitus taas! Kiva, kun joku muukin pohdiskelee samoja asioita mitä minä itsekin. Tuntuu, että nykyisin ei moniakaan ihmisiä enää kiinnosta nämä ihan perusjutut niin kuin hevosen rakenne, enemmän tuijotetaan vain hevosen hienoa väriä tai tyylikkäitä varusteita. No ei tietenkään voi yleistää että kaikki näin tekisivät, mutta paljon sitä kyllä näkee että hevosen hienous arvioidaan vain "kauneuden" tai erikoisen värin perusteella, ja paljon tärkeämmät ominaisuudet jäävät kokonaan huomioimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva kuulla etten ole ainoa rakennepoliisi. :D Sepä se on. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään esimerkiksi suomenhevosen värijalostusta kohtaan, kunhan sitä ei tehdä rakenteen ja sukujen kustannuksella. Ikävää, että käyrät kintereet ovat jo juurtuneet rotuun tiukasti, sillä todella monelta siitosoriilta ne löytyy. Sitten asia erikseen on vielä kirjaamattomien oriiden käyttö kasvatuksessa. Ei siinä mitään jos itse osaa arvioida oriin rakenteen ja liikkeet ja jos omaa vielä röntgenkatseen jotta näkee miltä nivelet ja kaviorustot näyttää... ;) Mutta toisaalta jokainen syntyvä suomenhevosvarsa on arvokas kappale maailmanlaajuisesti harvinaisesta rodusta.

      Itse ajattelin ihan kiinnostuksesta hinata Selman jalkojen kuvaukseen viimeistään 15 vuotiaana (toivottavasti ei tule tarvetta ennen sitä) jotta näen missä mennään ja onko odotettavissa jotakin hoidettavaa. Etenkin noita etusten vuohisniveliä pitää seurata, vaikka suppuvarpaisuus on niin lievää, ettei sitä edes kantakirjauslausunnossa mainita. :)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)