maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hei hei Heinäkuu!

Mihin ne viikot oikein häviää? Vasta kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja nyt on jo viimeinen päivä.

Meidän kesä on mennyt suhteellisen leppoisasti. Polkaisin pari kertaa monttuun ja sain selkäni taas sen verran ärtymään, ettei ratsastaminen tuntunut kauhean kiehtovalta. Niinpä lähes koko heinäkuun ihailin Selman hanuria. Ja mikäpäs siinä.

Syntymästään säikähtänyt. 1.7.

Valjastan Selman aina irti pihalla. Tässä se on parkkeerattu jo kärrin eteen ja saanut "Siinä!" -komennon, mikä tarkoittaa että ei liikahdeta ennen kuin käsky käy. Toki katastrofin varalta Riimi ja Pasi hengaa edessä. 1.7.

Tammanvartijat. :D Eipä tuota hirveästi tartte vahtia.




Hevoset ovat kiertäneet laidunlohkoja suunnilleen siihen tahtiin, että ne ovat pihaton yhteydessä n. 2 viikkoa, talon takana rannassa n. 7 pv, ylemmällä lohkolla 4 pv ja kentällä 3 pv ja sitten taas pihattoon. Ovat myös olleet huonon kelin (sade tai kova paahde) pihatossa pienennetyllä alueella joitain tunteja. Seuraavat kuvat on otettu ylemmmältä talontakuiselta lohkolta 7.7.



Sopivan tuulinen päivä, niin Selman pyjama oli pesussa.

Puskajussi. :D

Vanhan pitää venytellä niskojaan makailun jälkeen. <3






Riimillä kesti epäilyttävän pitkään vaihtaa talvikarva kesäkarvaksi. Se alkoi kevättalvella näyttää minun silmääni matoiselta, koska sen kylkiluut alkoivat tulla pintaan, maha kuitenkin oli pyöreä ja toisaan pitkä karva vain roikkui kiinni vaikka alla näkyi lyhyttä ja uutta kesäkarvaa. Soitin eläinlääkärille saisinko sille matolääkkeen ilman kakkanäytettä, koska on mielestäni aivan selvä tapaus. En ole Selmaa aikoihin enää madottanut keväisin sillä sen lantanäytteet ovat olleen puhtaat, ponilla on ollut sama homma. Riimi on kuitenkin jo 22-vuotias ja vanhemmilla hevosilla vastustuskyky sisäloisia vastaan heikkenee. Tietysti myös aineenvaihdunta heikkenee ja sekin on yksi syy huonolle karvalle. Eläinlääkäri oli puhelimitse aika varma, että Riimillä on cushing. Itse vähän nostin kulmiani, sillä jostain syystä olen kuvitellut, että se on ylipainoisten ongelma ja Riimi taas on ennemmin taipuvainen laihtumiseen kuin lihomiseen. Se on myös hyvin energinen ja pirteä ja sen lihakset ovat hyvässä kunnossa, eikä se myöskään juo/virtsaa poikkeavan paljoa. Mutta nämä asiat eivät kuulemma tarkoita etteikö Riimillä olisi cushing. No, saatiin matolääke ja pari viikkoa sen antamisen jälkeen karva alkoi tippua. Pitkään Riimi piti kiinni leukaperissä olevista haivenista ja kyljessä oli myös vielä heinäkuun puoliväliin hahtuvia,  mutta nyt se on täysin sileässä "arabikarvassaan". Syksyllähän ymmärtääkseni cushing-kokeet on otettava, mutta jotenkin tuntuu hupsulta niitä ottaa kun ei ole oikein oireita. ennemmin kyttäilisin noita sisäloisia ja tästä viisastuneena annan syksyn matolääkkeen jälkeen jo kevättalvella seuraavan. Toki kokeet otetaan jos oireita alkaa ilmaantua (iäkkään hevosen hitakainen karvanvaihto ei mielestäni pelkästään riitä, varsinkin kun se teki hienon ja kiiltävän kesäkarvan).



Riimi myös kokeili miltä tuntuu piehtaroida maa-ampiaispesässsä. Seuraus oli koko oikeaan takajalkaan, reiteen ja lautaseen ylettävä nokkosihottuma ja se, ettei ruuna meinannut pysyä pystyssä vaan alkoi jatkuvasti kaatua terveelle jalalle. Lievästi sanottuna säikähdin hitokseen, että nyt se kuolee käsiin. Varsinkin kun en tietenkään ollut todistamassa ampiaisten iskua. Pasi oli nähnyt Riimin piehtaroivan ja sen jälkeen se oli saanut tolkuttoman pukkihepulin, mikä ei ole ollenkaan sen tapaista. Siitä meni minuutti ja minä näin kun se alkoi potkia ilmaa sellaisella karatepotkulla suoraan sivulle sillä purrulla jalalla. Ja sitten alkoi se horjuminen. Otettiin lauma talliin ja tajusin että polle ei oikeasti aio pysyä pystyssä ja se terve jalka joutuu tolkuttoman painon alle (mikä ei vanhalla hevosella ole kovinkaan hyvä juttu, kun nivelet ei varmasti ole enää aivan priimat). Niinpä parkkeerasin sen seinän viereen, jotta se nojaisi siihen ja soitin eläinlääkärille. Tultiin siihen tulokseen että odotellaan ja kylmätään kinttua. Sillä se meni sitten ohikin, onneksi. Olen kyllä kuullut vastaavista tapauksista, mutta ei ole tähän päivään mennessä omalle kohdalle ole osunut.

Asiasta pahvilaatikkoon, Selmalla ei olla tuuppailtu koulua sen jälkeen kun talvikenttä tuli keväällä käyttökelvottomaksi. Se on siis ollut puskaratsu ja ajohevonen sittemmin. Asia muuttui hetkellisesti, kun Mira tuli käymään. Oona tuli myös mukaan tuuppauspäivänä ja sai Miralta vinkkejä Selman ratsastukseen. Tämä tapahtui siis 14.7.









Oli ihana nähdä, miten helposti Selma muisti kaikki jutut ja kuinka kivasti se kantoi etuosaansa ylhäällä säästä ja lavoista asti. Eron entiseen huomasi siitä, että se ei jaksanut kantaa niin kauaa kuin ennen. Mutta kyse oli vain huvihumputtelusta, joten se ei kyllä haitannut mitään.




Selman tukkakutina on pysynyt tänä kesänä todella hyvin hanskassa. Koska kutina liittyy selvästi vihreän ruohon syöntiin (se alkaa n. 2 pv vihreään totuttelun jälkeen, aivan sama mikä ötökkätilanne on silloin) aloitin harjan ja hännän yrttiöljyhoidon heti vihreän syönnin alettua, samoin loimituksen. Loimi on Selman kohdalla lähes pelkästään suoja jouhien katkeiluun, se ei sinäänsä vähennä kutinaa, ihon hoito vähentää.

Kuva: Oona Niskanen

Olen siis tehnyt yrttiöljyn rypsiöljystä ja pihalla kasvavista yrteistä. Olen vaihdellut yrttejä aika-ajoin, jotta vaikutus olisi paras mahdollinen. Tässä lista käyttämistäni yrteistä:

Poimulehti
Parantaa pintaverenkiertoa, estää tulehduksia ym.

Nokkonen
Vahvistaa ihoa, edistää verenkiertoa, hoitaa erilaisia iho-ongelmia ja hilseilyä

Siankärsämö
Puhdistava, tulehduksia estävä, edistää pintaverenkiertoa

Puna-apilan kukka + muut apilat
Rauhoittaa ja pehmentää ihoa, hoitaa ärtynyttä ihoa

Mesiangervo (lehti ennen kukintaa ja kukka heti puhjettua)
Lievittää kipua ja tulehdusta, hoitaa ihottumia

Piharatamo
Rauhoittaa ärtynyttä ihoa, vahvistaa ja puhdistaa ihoa, lievittää kutinaa

Niittyhumala
Parantaa tulehdusta, elvyttää ja uudistaa ihoa

Tietoa kasveista on kirjoissa ja netissä hirvittävästi. Kannattaa googlettaa vaikkapa sanoilla hortoiluluontoportti ja frantsila, jos kasvit kiinnostaa tai ihan noilla mainitsemillani kasvien nimillä. Voi päätyä muillekin kiinnostaville sivustoille. Myös yksi lempikirjoistani on Anne Tuomivaaran kirjoittama Eläintenhoitajan yrttiopas, josta löytyy todella paljon tietoa kasvilääkinnästä.

Hommaan sopivia kasveja on paljon muitakin. Mutta nyt on menty näillä ja lisäksi n. 2 dl öljyä olen laittanut n. 1/2 tl tervaa. Tai ehkä vähemmän.

Kukkaöljyn ainekset ylhäältä laskien: mesiagervon kukka, niittyhumala, valko- ja puna-apila, siankärsämö ja poimulehti.

Yrtit silputaan kuivaan ja puhtaaseen lasipurkkiin.

Yrttisilppu. Riittäisi puolikin purkkia silppua ja loput öljyä varmaan. Mutta olen tehnyt vahvaa tavaraa. :P

Öljy lisätty sekaan ja korkki kiinni. Jääkaappiin ja käyttövalmista n. 4 vrk kuluttua.

20.7.

Selma ei ole hangannut harjaansa juuri ollenkaan. Tuo kohta missä jouhet ovat lyhyempiä, on kitukasvuinen. Se on varmaan hangattu jo niin monena vuonna, että nyt se ei enää kasva vaikkei hankaakaan sitä.
Viime kesänä häntä oli tämän näköinen vessaharja jo 7.7.

Etutukastakin oli hangattu jo puolet 1.8. mennessä, kuin myös muualta harjaa. Keskellä oleva liehu oli vain pitkää jouhta. Aloin käyttää tervaöljyä vasta loppukesästä. Sitä ennen käytössä oli Solheds, eikä se tässä tapauksessa tuonut apua samalla tavalla (ja käy aika pirun paljon kalliimmaksi kuin rypsiöljy. Hyvä nokkapullo jäi kyllä öljyn levitykseen!).
Käytännössä siis jos Selma ei liiku, laitan laitumella ollessa öljyä joka toinen päivä. Jos Selma liikkuu, se yleensä hiostuu reilusti. Silloin tehdään vesipesu kropalle ja sen jälkeen hoidetaan. Käyn harjan läpi tekemällä poikkijakauksen ja laittamalla nokkapullolla öljyn jakaukseen ja 4 cm päähän uusi jakaus jne. Samalla idealla myös häntä. Koko kesänä en ole pessyt harjamartoa enkä häntää. Voi kuulostaa kamalalta, mutta tästäkin huolimatta Selman iho on aivan pehmeä, hilseetön, hajuton (no vieno tervan tuoksu) ja vaalea, ei ollenkaan punertava niin kuin aiempina kesinä. Se ei myöskään ole paksuuntunut ollenkaan ja öljy häviää Selman iholta niin, ettei siihen jää rasvaista kerrosta. Pyjama on kyllä varsin öljyinen ja sitä saa pestä senkin edestä, eikä täysin lähde silloinkaan. Selma ei hankaa sen enempää kuin nuo muutkaan kaverit eikä harjamarto ole samalla tavalla kosketusherkkä kuin viime kesänä, jolloin Selma ravisteli päätään jatkuvasti ja varsinkin jos esim. yritin selvittää harjaa tai vaikka selkään noustessa kosketin kaulaa. Joten kyllä näistä minun litkuista on ollut meille iso apu. :)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Miesten ratsastushousuongelmat

Empiirisen tutkimukseni mukaan jos saat siipan mukaan tallille ja pikkuhiljaa ratsaille, venähtää naama viimeistään siinä kohtaa kun aletaan miettiä mitkä pöksyt olisi ratsastukseen sopivat. Sillä heteromieshän ei sukkahousuja jalkaansa laita ja kouluratsastus on homojen hommaa ja elokuvissakaan ne ei ikinä laita tiukkoja ratsareita koipiinsa. Sitten jos mies sattuu olemaan lisäksi omasta tyylistään tietoinen ja rock-henkinen, tiukkojen perusratsastushousujen tarjoaminen (ja varsinkaan saappaiden kanssa) on tuhoon tuomittu yritys. Kuitenkin ne sukukalleudet ovat niin paljon paremmassa suojassa lajiin tarkoitetuissa housuissa kuin Disturbedin collegeissa ja kokopaikan pito aloittavan ratsastajan tasapainoa huomattavasti enemmän tukevaa... Houston, we have a problem.

Armottoman metsästyksen ja googlailun jälkeen löytyi yksi (1) malli, joka miellytti silmää. Ensi vilkaisulta kyseistä pöksyä sai lähimmiltään Saksasta.




Kyseessä on USG:n Jack -malli, joka on vedenpitävä ja jossa on miljoona taskua sekä heijastavia yksityiskohtia. Housut laitettiin tilaukseen Saksasta about 6 kk sitten, eikä liikkeestä ole sen koomin kuulunut housuja tai yhteydenottoa. Laitoimme perään kyselyä sekä englanniksi, että saksaksi, mutta ilmeisesti firmalla on niin paljon rahavirtaa, etteivät kaivanneet meidän perheeltä lisää. Tarkemmin tilannetta tutkittuani, bongasin että Suomessa tuotetta myy Horsepro. Olen sieltä aiemmin tilannut itselleni kahdet saappaat, kypärän ja Selmalle suojia. Joskus tavara tulee nopeasti, joskus joutuu perään kyselemään, mutta on ne sieltä sentään aina tulleet. Näiden housujen kohdalla koitettiin tehdä tilausta, mutta nettisivu kertoi, että tuote on väliaikaisesti loppunut. Nämä housut kun olivat myynnissä "Tilaustuotteena", soitin liikkeeseen. Sieltä vastattiin, että ne oli ilmeisesti loppuneet keskusvarastosta ja myyjä tarkisti siinä puhelun aikana tilanteen koneelta. Juuri oli tullut lisää ja hän alkoi päivittää nettisivua samantien jotta saatiin tilattua pöksyt kotiin. Loistavaa toimintaa! Paketti tuli suht nopsasti ja housuhelvetti oli onnellisesti ohitse.

Aika sporttiset reisitaskuhousut. :) Sääressä olevaan taskuun on kätevä laittaa puhelin. Kun istuu satulassa, käsi yltää hyvin napata luurin siitä.
Asiakas on ollut tyytyväinen hankintaansa ja kyllä nuo tosi kivannäköiset on ihan minunkin mielestäni. Voisi pitää kylilläkin! :D

Sinällään miesten kärsimystä aiheesta kuvaa esimerkiksi se, että edellämainulla Horsepro:lla on tarjolla ratsastushousuja naisille tällä hetkellä 228 erilaista ja miehille huimat 29. Horzella miehille on tarjolla 32 erilaista housua ja Hööksillä 9 kpl. Jee. Kaikki harrastajat eivät välttämättä aio kisata, joten tällaisille katu-uskottaville, kisoihin sopimattomille housuille voisi olla enemmänkin kysyntää. Ehkä osa miehistä karsastaa lajia myös tällaisesta syystä? :D

maanantai 29. toukokuuta 2017

Varsahaaveet roskiin

Kylläpäs aika on rientänyt huomaamatta! Koulussa on ollut aivan huippuihanaa ja kotona myös. Joskus ei meinaa huvittaa lähteä edes huippuihanaan kouluun, kun kotona on niin huippuihanaa. Eikös olekin siirappista? Koulua on ollut 2-3 iltana viikossa ja siihen päälle kotona opiskeltavat jutut, kasvien keräämistä ja mahdollisimman paljon villiyrttien syömistä ja juomista, että tulee kokemusta. Olen innokkaana järjestänyt itselleni jo tähän koulun alkuun kaksi ja puoli näyttöä, ensimmäinen 1,5 tutkinnon osan näyttö on tämän viikon torstaina. Hui. Stressaavaa, mutta mukavaa. Ja samalla jo yrittäjyys pelottaa, vaikkei se olekaan vielä ajankohtaista. Mutta sillälailla ennakkopelkään. Ehkä alan syödä hiekkaa ja saan mahahaavan ja pääsen psylliumkuurille.

Villiyrttikokeilu on menossa myös Selman pään menoksi. Tekeytymässä on yrttiöljy kutinaan. Vielä ei ole kutissut, joten annan tekeytyä rauhassa. Eri versioita aion testata kesän aikaan, kaikki yrtit tietysti ärsytystä hoitavia, ihoa pehmentäviä ja kipua lievittäviä.

27.5.2017 Uudella rinnelohkolla.


Ja kyllä, kaikeksi pahaksi mielekseni joudun siirtämään varsanteon jälleen hamaan tulevaisuuteen. Niin hyvä idea kuin opiskelemaan lähteminen olikin, niin tietysti tulotason romahdusta ei voinut estää. Ja jostain (aika monestakin asiasta) täytyy nipistää. Ihan hanurista. Ennätin jo olla ihan täpinöissäni että lopultakin pääsen tekemään itselle ja Ponuveikkokin olisi käytettävissä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, eikä siihen auta mikään muu kuin varsa. Jota en saa.

Muuten suunnitelmat ovat pitäneet kutinsa, varustehuoneeseen päästiin muuttamaan pari viikkoa sitten! Aivan mahtavaa. Valmiista satulahuoneesta laitan kuvat kun loimitelineet ja muut sipistelyt on tehty, mutta satulaseinän rakentaminen on näytettynä tässä:

Tukipuut kiinni ja ensimmäinen lauta myös.

Satulatelineet näkyvissä! Jee!

Terassiöljyä pintaan, ammattimies työssään.
Voi sitä parisuhteen laatuaikaa näinkin viettää, eikä rantalomalla. :D Kyllä monet naurut ollaan saatu milloin lattialankkujen porrastuksista tai raoista, milloin minkäkin suoruudesta (ei kauhean montaa suoraa kohtaa ole koko huoneessa muutenkaan...). Kierrätys on ollut kunniassa tässä rempassa, kaikki satulatelineistä lähtien lautojen kautta lattialankkuihin on pätkitty tai irrotettu hyötykäyttöön jostain muualta.

Tulipahan samalla tehtyä inventaario heppakamoihin perinpohjin. Ja vieläkin odottaa iso pino putsattavia suitsien osia ja muita nahkarensseleitä.



Pasi on saanut myös jo pidettyä poniinin kaviot kuosissa raspin kanssa, joten sen suhteen ollaan omavaraisia. Niitä saakin työstää aika tiiviiseen tahtiin, kun tuppaa takaset leviämään ulkosyrjältä ja on irtoseinämäisyyttä.

Hellanlettas sentään! Aino on kesyttänyt Riimin täysin.
Varustehuonerempan jälkeen piti siirtyä tekemään loppuun alun perin viime kesälle suunniteltu kolmas laidun lohko, mikä jäi pihattoprojektin jalkoihin. Kun on hyvissä ajoin liikkeellä, ei tarvitse paarmojen aikaan tolpittaa ja vetää lankoja. Lohko sijaitsee tallin takana ja on aika iso. Se seuraa toiselta sivulta pientä hiekkatietä ja toiselta järven rantaa. Lohkon keskellä on pikku laakso (ja yksi muumi, niiskuneiti ja hemuli), jota halkoo vaaralta laskeva pintavesisuonesta muodostuva kirkas puro. Ehkä ne jonain päivänä älyää juoda siitä.

Lohkon takalaidalta otettu kuva 25.5.2017. Maaston muodot eivät hirveän hyvin käy ilmi tuolta pajukon seasta.


Joka tapauksessa tämä on ainoa laidunlohko, jolta on vapaa kulku pihattoon. Tällä hetkellä juomasaavi on edelleen pihaton sisällä ja iltapuurot tarjoillaan omista kupeista normaalisti. Laitumelle vasta totutellaan, joten illalla lauma suljetaan talvitarhaan ja sinne tarjoillaan yöheinät sekä seuraavana aamuna aamuheinät. Sitten päiväheinäaikaan käyn avaamassa portin laitumelle. Tämä on hyvä totuttelulohko, koska siinä on paljon seassa viimevuotista kuivanutta heinää. Kaikkien suupielissä sitä näkyy, joten mahaan menee kortista vihreän seassa. Eikä ole Selma The Herkkämahallakaan mennyt pötsi kuralle. Toisekseen ajateltiin että ne vihreänhimoissaan vetäisivät tuolta nyt kaikki koiran- ja karhunputket sun muut joutavat, ehkä pajujakin. Keskikesällä ei enää semmoiset toisarvoiset syötävät maistu. Tälle lohkolle voidaan siirtää hepat myös hellekausilla, kun pääsevät pihattoon tai jos sataa paljon.

Täytyykin paneutua tähän pihattoasiaan ja laumakäytökseen hieman syvällisemmin. Sellainen asia kuin laumansisäinen arvojärjestys on jännä asia. Pikkutyttönähän meille opetettiin, että vanha tamma on aina laumanjohtaja ja villihevoslaumassa sitten ori hengaa siellä mukana. Mutta se on se johtajatamma joka pitää aina olla. Tai tamman puuttuessa talliasukeissa se kiukkuisempi ruuna hoitaa homman. Hiljattain olen lukenut juttuja joissa on heitetty ilmoille niinkin villejä ajatuksia, ettei laumassa olekaan mitään johtajaa vaan tilannekohtainen kiistanvoittaja. Mene ja tiedä. Mutta kyllä minä kallistun johtajamalliin, mitä nyt olen päivittäin hevosiani seurannut ja sitä ennen muiden hevosia.

Selma on mystinen otus tältä kannalta katsottuna. Kun se tuli minulle, minulla oli Kaurahattu-ruuna, joka oli ollut aikanaan pomo Huru-Villelle, mutta kun R.M. Fiilis tuli vuodeksi ylläpitoon Villen lähdettyä, tuli tappelu ja Haksu joutui luopumaan kruunustaan jotta rauha saapui. Kun sitten Fiilis lähti ja Selma tuli (huom, 2-vuotias tammanruipelo), alistui Haksu (12 v.) sille samoin tein. Sitten laumaan liittyi myöhemmin vuosikas Ahon Humu ja kävi niin kuin arvelinkin, siitä tuli pahnan pohjimmainen.

Haksun pylly ja Humppa aka Ahon Humu joskus ehkä 2010.


Kun Selma muutti Seppoa tekemään Sotkamoon, se meni laumaan jota johti varttuneempaan ikään ehtinyt oman arvonsa tunteva pv-tamma, hieman ehkä lohikäärmementaliteetillä varustettu...tiedätte tyypin. Odotus oli, että Selma taipuu luonnollisesti tällaisen matruunan tahtoon. Mutta sain hassunhauskan puhelun jossa kerrottiin kuinka tämä matruuna juoksee ison varsamahansa kanssa karkuun kun Selma laukkaa oman varsamahansa kanssa takaperin perässä ja potkii sarjatulta. Selmasta tuli pomo. Seuraava tarhakaveri oli pv ruuna Peikko joka heti kättelyssä otti ohjat Selmalta. Sitten tuli 4 v. lv ruuna hyvin hessuhopomaisella luonteella varustettuna, jolle Selma alistui... Ei niin mitään logiikkaa.

Selma ja Seppo Sotkamossa 28.6.2012


Laitumella Nyhtyrin ja Helinän kanssa ennen muuttoa toukokuussa 2016. Nyhtyri oli kingi.

Hivenen pidemmällä oli kesä vuosi sitten... :D

Selma alistui myös viimeisessä laumassaan ennen tänne muuttoa ja luonnollisesti myös Ponnylle. Pikku pomo sai kiukuta, juoksuttaa ja ärhennellä koko sydämensä kyllyydestä siihen päivään saakka, kun Riimi tuli kotiin.

Kuinkas nyt nallekarkit jaetaan? 17.12.2016

Viikon aikana muodostui pieni kaaos. Ensin kaikki pakeni kaikkia, sitten poni ja Selma kiukkusivat kaikille ja viikon jälkeen kaikki väistivät Selmaa. Smaug oli syntynyt ja Selma alkoi leuhutella lohikäärmeen siipiään. Aika kauan Riimi oli alin kastissaan, vaikka se oli entisessä kodissaan ollut tamman kanssa tarhassa ja ehdoton päällikkö. Mutta jonkun aikaa teletappia seurattuaan se päätti syrjäyttää pikkumuumin ja näin rauha laskeutui tiluksille. Entisestä maanpäälliköstä tuli alin matonen.

Pingpong-pallo on löytänyt mutaisen kohdan. 18.5.2017
Nykyään Selmalla ja Riimillä on heinillä uusi peli: ponipallo! Se toimii niin, että irvistät ponille, jolloin se pakenee kohti heinä kasaa, jolloin vastapeluri menee vastaan ja irvistää ja näin ponia saadaan pyöriteltyä kasalta toiselle. Kuinka hauskaa! Onneksi Ponnyllä on sen verran valtava ego, että se sitkeästi menee minne lystää, vikkelästi väistää ja saa ravintonsa vallan hyvin. Silloin kun ihmissilmä välttää, sen myös sallitaan syövän Selman kanssa samalta kasalta. Ja juu, kolmeen kasaan jaetaan heinät plus sankarit levittelevät ne vielä laajemmallekin alueelle.

Eilen seurasimme huvittuneina valvontakamerasta kun lauma siirtyi vähän väliä laitumelta sateensuojaan. Selma on ilmeisesti sitä mieltä, että pihaton makuuhalli on mitoitettu yhdelle suuriegoiselle Smaugille ja maksimissaan toiselle otukselle. Joskus se on hobitti.

Poniini joutuu pitämään sadetta käytävällä. Etujalka hahmottuu Selman leuan alta. 28.5.2017


Tuntia myöhemmin on välillä käyty ulkona syömässä ja taas kuivattelemaan. "You shall not pass!" 
Ehkä se, kumpi lasketaan sisälle asti, riippuu siitä kuka kerkiää ennen Selmaa ovesta sisään. Ainakin hirveällä laukalla pitää kaikkien tulla, Riimi yrittää aina olla eka ja poni tulee kirittämään.

Kyllä nuo kuitenkin mahtuvat kaikki irti tulemaan puurolle. Hieman pitää Selmaa vahtia että antaa Riimin syödä loppuun, mutta muuten menee hyvin. Riimi yleensä tykkää olla käytävällä, koska voi kyylätä ulos, joten kaikki on ihan onnellisen oloisia tämän hirmuvaltiaan vallan alla. Hevosotukset ovat mielenkiintoisia!